keskiviikko, 3. toukokuu 2017

Itsetunto

Tuo pieni, mutta sitäkin tärkeämpi omainaisuus kun ITSETUNTO. Monista pienistä asioista rakentuva asia joka vaikuttaa kuitenkin ihan kaikkeen.

Minun itsetuntoni on todella hauras, töissä se on vahva ja tiedän pärjääväni/osaavani. Kun en ole töissä, kadotan tuon itsevarmuuden jonnekkin. Olen epävarma enkä tahdo poistua oman kodin turvasta. Ystävät ovat kadonneet, osalta tämä on oma vikani, en halua päästää ketään liian lähelle (liian monesti luottamus mennyt).

Nyt ole tietoisesti alkanut parantamaan itsetuntoani. Käyn salilla treenaamassa, tällä hetkellä käytän vielä kuulokkeita omana suojanani, tuntuu etten ole valmis kohtaamaan muita treenajia. Käyn lenkillä ja olen pyrkinyt kävelemään pää pystyssä, ei se maa sieltä jalkojen alta mihinkään katoa. En puhu enään itsestäni epävarmaan sävyyn vaan totean miten asiat on. Lisäksi vihdoin siivosin vaatekaappini, kaikki ne turva vaatteet joita olen säilyttänyt vuosia saivat nyt lähteä. Olen tilannut uusia sopivia vaatteita lisää ja koetan löytää uuden itsevarman itseni. En ole enään nuori enkä edes nuori-aikuinen, minä olen aikuinen nainen! Hyvin lähellä tuota maagista neljääkymppiä, NYT viimeistään täytyy päästää irti menneestä ja alkaa elämään tässä päivässä, juuri tälläisenä kun olen. Ja minä olen arvokas ja hyvä ihminen♥

believe-in-yourself-quote-6.jpg

Kuva on sosiaalisesta mediasta otettu, jotenki NIIIIIN osuva omaan tilanteeseeni joten tahdoin jakaa sen kanssanne.

Iloa ja aurinkoa sinulle!

keskiviikko, 12. huhtikuu 2017

Ja rauta nousee

Oon ihan fiiliksissä, eilen salilla alkuun oli niin jäätävän jähmeää. Alkulämpö ärsytti, teki mieli lähteä pois, MUTTA päätin edes vähän jalkoja treenata. Josko sais niihin vähän lihaksia ja siten kipuilukin vähenisi. Jos vaikka vähän alataljaakin siinä sivussa ottais... ja vähän vielä lisää painoja. No toi ylätalja on kyl mun suosikkeja. Pakko sitäkin oli vähän repiä, kuulokkeista musiikki oli niin hyvää et lisätään vähän painoa, kaskas se onnistui.

Salilla ei ollut minun lisäksi kuin yksi joten uskaltauduin kokeilemaan piiiitkästä aikaan painonnostotankoa, ihan hiukan vois kokeilla maastavetoa. JES onnistui, kuukaus takaperin ei ollut mitään toivoa yli 6kg painolla (joo ihan oikeesti). Penkilläkin jaksoin nostaa tankoa, mahti fiilis päällä ei voinut kun hymyillä. Meinasin ottaa sitten loppu venytykset mutta alkoi älyttömän hyvä biisi ja fiiliskin oli hyvä joten hanskat käteen ja säkille.

Jostain muistoista alkoi tulla säkkitreenejä mieleen ja niitä vedin omassa rauhassa oikein urakalla. Kuvittelin hakanneeni säkkiä muutaman minuutin, hups parikymmentä minuttia vierähti siinä säkkiä tuuppiessa. Kun lopetin kädet tärisi, jalat hyytelöä potkimisesta mutta niin h*lvetin mahatava olo.

Venytellessä tämä toinen treenaja tuli juttelemaan (kuulokkeet äkkiä pois, kun aikuinen haluaa jutella mulle!). Siinä sitten höpöteltiin venyttelyn lomassa. Tää toinen treenaja ihailia mun säkki treeniä ja kehus vielä et näkee et oon joskus selkeesti nyrkkeilyä harrastanut (joo noin 30kg sitten). Tää kehu nosti mun fiilistä entisestään, loppu päivän meni ihanassa olotilassa.

Tänään on paikat kipeinä, mutta kerrankin tietää et tää on sitä hyvää kipua kunnon treeneistä.

sunnuntai, 2. huhtikuu 2017

KEVÄT

Niinpä se aika rientää ja nyt voi tosissaan sanoa että on jo kevät. No joo tulihan tuossa edellis päivänä luntakin alas, mutta kyllä nyt on virallisesti KEVÄT. Viis siitä että nenä vuotaa ja silmät kutisee (allerkiaa), ollaan ihan lähellä lämpimiä ilmoja.

Vihdoin sain otteen niskasta niin että se pitää. Ostin taas salikortin ja olen myös siellä käynyt sen kaksi kertaa viikossa, HYVÄ minä. Olen myös käynyt edelleen tapaamassa ravitsemusterapeuttia ja ruokailut alkavat olemaan huomattavasti paremmalla tolalla. En tiedä onko se tämä kevät vai tuon ruokavalion ansiota (ei kai väliä kumman ansiota), mutta mieliala on huomattavsti parempi. Ehkä liikunnallakin osansa asiaan. Nyt pyrinkin nauttimaan tästä olosta ja ottamaan siitä kaiken irti.

Olen tämän elämäntaparemontin ohessa innostunut tuunaamaan omia kalentereita, juu mulla siis kaksi kalenteria. Toinen pienempi joka kulkee aina kassissa (pakkohan sitäkin on koristella niin ei työjutut tunnu niin raskailta) toinen isompi on sitten kotona jota pidän hieman päiväkirjan tyylisesti. Isommassa alakkassa paaaaljon tarroja ja koristeita, lisäksi siihen merkataan liikkumiset ja kömmähdykset.

Vaikka eilen oli aprillipäivä sain minä jotain ektraa. Pääsin hiusmalliksi, ei ollut itsellä sanavaltaa siihen mitä tekeevät. Hieman jännitti mitä tuleman pitää. Hiukset värjättiin pesusienennäköisellä sienellä ja sienessä oli kahta eri väriä. Värjäyksen jälkeen leikkuu ja sitten kutrit ojennukseen ja valmista tuli.

hiusmallina.jpg

tiistai, 28. helmikuu 2017

Kevättä kohden

On ollut merkillinen talvi, jos sitä nyt voi edes talveksi kutsua. Ensin ollut todella vähän lunta, jossakin vaiheessa lunta tulee ja PALJON, kuitenkin vain sulatekseen seuraavana päivänä pois. Lämpötilat heitelleet hyytävästä pakkasesta useamman asteen lämpöihin. Liukkautta on riittänyt ihan hirvittävästi. Saas katsoa miten kasvit pärjänneet tälläisessä talvessa...

Välillä saanut ajaa matelemalla kelien vuoksi. Nyt lisätty työmatkaa toisinaan niin että ajan reilun puolitoistatuntia, asiakkaan aikaa on sitten vajaa puolituntia ja tämän jälkeen ajellaan taas takaisin tuo puolitoistatuntia. Selkä ei kyllä tykkää ollenkaan näistä päivistä, vaikka koettaisit pysähtyä ja kävellä sen kymmenen minuuttia jotta jaksaa taas pirteänä ajaa perille asti.

Alan olemaan sitä mieltä että minulla taitaa jälleen kerran olla tuo kevät blues menossa. Valon määrä lisääntyy ja se saa aina minut jotenkin alavireiseksi, vaikka rakastan valoa, lämpöä ja luonnon heräämistä, tämä aika saa aina sen ikuisen bluesin soimaan. Veto poissa, mieli laahaa pohjalla eikä mikään kiinnosta. ONNEKSi tiedän että tämäkin olo on vain väliaikaista, vielä se sieltä nousee kunhan tuo lumisulaa pois ja luonto alkaa heräämään oikein olantakaa.

Aurinkoisia päiviä jokaiselle.

 

lauantai, 28. tammikuu 2017

Sisulla etiäpäin

Pääsin tässä piipahtamaan ravitsemus- ja liikuntaneuvojalla työn kautta. Ja kyllähän minä oikeasti tiedän miten pitäisi syödä ja liikkuakkin, mutta nyt on ollut kaikki vaan niiiiin pakkopullaa (tai se pulla kyllä menisi...). Pyrin nyt ihan tosissani lisäämään kasvisten syöntiä, ja siinä pysyä. Mitään ei kielletty ja tavoitteet on äärimmäisen maltillisia. Sain neuvojalta myös liikuntapassin jolla pääseen ympäristökuntien saleihin ja jumppiin kertaalleen testailemaan, siis yhteensä seitsemään eri jumppaan tai saliin pääsee kokeilemaan. Kunhan vaan saan otettua itseäni niskasta kunnolla kiinni, nyt ei edes työt ole esteenä...

Tosiaan olen ihan vakavissani vähentänyt työnmäärää, ei ole kenellekkään hyväksi tehdä yli viisikymmentätuntia viikossa (juu tiedän että yrittäjät tekeevät huomattavasti tätäkin enemmän). Toisaalta tämä tuntien vähentäminen on lisännyt minun yksinäisyydentunnetta, tai ei se ole tunne vaan todellista. Nyt yrittämällä yritän täyttää näitä hetkiä askartelulla ja kutomisella, mutta sekin tökkii. Olen jopa käynyt MLL:n järjestämillä perhekerhoilla, ja siellä sitä vasta voikin tuntea itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.

Jälleen on alkanut migreeni vaivata, tälläkin hetkellä kipua, mutta täällä sitä vaan ruikutetaan kaikesta huolimatta. Jospa menis valmistautumaan iltatouhuihin lasten kanssa.

Iloista viikonloppua sinulle!