tiistai, 23. tammikuu 2018

Hups vuosikin vaihtunut

Niin se aika vaan rientää.Vuosikin vaihtui, jospa tekis pikkiriikkisen katsauksen menneeseen. Viime vuonna panostin omaan terveyteen ja kävin säännöllisesti liikunta- ja ravitsemusneuvojalla. No eipä niillä käynneillä ollut toivottua tulosta, paino jatkoi urheasti nousemistaan kaikesta yrityksestä huolimatta. Otettiin verikokeet, mutta niissä kaikki oli normaalit, syyksi siis epäillään stressiä. Ja kyllähän se on totta että mun elämä on stressaavaa (onko oikeastaan kenenkään elämä stressi vapaata?) ja tää tilanne stressaa. Otettiin sitten joku appi käyttöön johon kuvaan ja kirjaan ihan kaiken mitä syön. Siitä sitten selvisi että minähän syön ihan liian vähän, tai sitten vedän överit herkkuja.

Viime vuonna taisin linnottautua kunnolla kotiin, en liikkunut muualle kun töihin, kauppaan ja salille. Tänä vuonna yritän ainakin käydä kuusi (6) kertaa jossain muualla kuin töissä tai kaupassa. Silloin se olisi ihan käytännössä joka toinen kuukausi pitäisi jossain käydä ja mielellään ilman lapsia.

Nyt se on jo aloitettu, siis poistuminen kotoa. Voitteko uskoa isäntä osti liput Logomoon Sonata Arctican keikalle?! Se on on mun ykkösfanituksen kohde. Sisko tuli hoitamaan pieniä ja me lähdettiin kohti Logomoa, matkalla ei taidettu vaihtaa sanakaan. En välittänyt siitä vaan pysyin positiivisena. Lämppärinä oli uusi tuttavuus Dark Sarah, täytyy jossakin vaiheessa kuunnella sitä paremmin. Keikka kun alkoi isäntä istui kytäten kännykkäänsä, ei haitannut. Olen niinkiitollinen että hän osti liput ja lähti vielä seuraksi vaikkei ko musiikista pahemmin välitä. Minä nautin koko keikan ajan, imin sen tunteen, jokaisen hetken syvälle sisuksiin jotta voin muistella sitä useamman kerran.Sonata%201.jpgSonata%202.jpg

Kuvat ei oo mitään priimaa mutta muistot on♥ Kotimatkalla sitten jutustelukin luisti. Tästä se taas lähti vuosi käyntiin, olkoon se parempi kuin edeltäjänsä.

tiistai, 26. joulukuu 2017

Joulu oli ja meni

Sain kun sainki kaikki lahjat ajoissa hommattua. Hommasin kaikki lahjat omille lapsille kuin sukulaisille ja myös sitten isännän sukulaisille (nekin maksoin omasta pussista). Kun lahjat ostetttu ja sain ne vihdoin paketoitua ni isäntä ilmoittaa että käy ne viemässä sukulaisilleen, just näin hän kerää kiitoksen ja minä teen työt.

Menkööt en ota stressiä siitä, siivous oli tekemättä mutta en sitä viitsinyt yksin tehdä. Sitten aattona isäntä kauheassa raivossa yritti saada jotain aikaiseksi. No jäi laittamatta joulukoristeet kun en niitä löytänyt eikä kukaan viitsinyt auttaa etsinnöissä. Eipä tullut kuustakaan kun en suostunut sitä yksin hommata, vielä aatonaattona asiasta muistuttelin mutta mitään ei tapahtunut joten olkoot...

Ja aatonaattona aamulla huomasin jääkaapin olevan raollaan, tietysti osa maidoista oli lämmennyt, enkä uskaltanut lihoja käyttää. Pakkohan se oli mennä uudestaan jouluruoka ostoksille. Itsestäänhän se jääkaappi oli auennut ja jäänyt auki. Eikä kukaan viitsinyt lähteä avuksi kauppaan. Sinne sitten yksin ryysikseen katselemaan mitä vielä kaupanhyllyillä tarjolla ja sitä sitten otetaan. Kummasti sain pidettyä itseni rauhallisena siinä kaiken hälinän keskellä. En edes stressanut kun kaikki oli miten sattuu.

Aattona minusta tuntui että isäntä yritti aamusta asti saada minua suuttumaan, mutta sain pidettyä itseni tyynenä. Yllätys oli suuri kun sisko ja äitee tulivat etuajoissa paikalle, yleensä sisko on aina vähintään 20min myöhässä. Kerettiin muutama lautapeli siinä pelailla kun odotettiin ruokien lämpenemistä, isäntä ei osallistunut pelailuun. Ruokapöydässäkään ei tuo viitsinyt vasta kun yhteen kysymykseen EN eikä muuta sitten kokoaikana sanonut.

Tonttukin toi lahjoja ja minä onneton taas unohdin ostaa itselleni jotain, tai yhden kauratyynyn ostin. Muut saivat onneksi lahjoja ja yritin hämätä lapsia omasta lahjamäärästä. Äkkiä menin keittämään kahvit ja lämmittämään glökit etteivät lapset hoksaa etten saanut lahjoja.

Illalla kun lapset nukkumassa kysyin mikä isäntää vaivaa kun ei mitään viitsinyt puhua kenellekkään. Vastaus oli että teidän perheen jouluhan tää oli. Sanoin että tietääkseni hän on osa minun ja lasten perhettä, hymähti vaan. Vaikka tiedän hänen tunteensa minua kohtaa niin voisihan sitä edes käyttäytyä tai sitten olla pois jos noin vaikeaa tekee, ja hän oli hyvin tietoinen siitä että minä vietän joulun kotona ja sisko tulee meille.

Jotenki olin omassa päässä ajatellut asiat niin että kun annan isännän mennä ja tehdä mitä itse haluaa minullakin olisi helpompaa. En odota mitään ja teen kaiken itse jos en osaa olkoot tekemättä. Silti minuun sattuu kun toinen on ylimielinen kaikkea sitä kohtaa mitä minä teen.

Josko huomenna kaikki olisi paremmin kun lasten kanssa lähdetään välipäivä ostoksille, tuhlaamaan heidän lahjakortit joita saivat lahjoiksi.

tiistai, 19. joulukuu 2017

Jouluviikko

Mihin ihmeeseen tää aika aina menee, nyt jo jouluviikko. Eipä oo vielä tuota joulufiilistä, mutta ei hätää ei sitä ollut viime vuonnakaan. Fiilis kadoksissa mutta niin on myös joulukoristeet. Muutaman isomman löysin ja laitoinkin ne jo paikoilleen, mutta kaikki ikkunakoristeet ja tontut ym hukassa. Lapsille sain sentään tehtyä tänä vuonna itse joulukalenterin ja sinne sitten yllätyksiä, ja se kalenterikin tuli myöhässä...

Kummasti ei ole VIELÄ minkäänlaista stressiä. Lahjat hommasin reilussa tunnissa, kunhan ne saa vielä paketoitua on ne sitten jo valmiina. Jouluruoat meinaan ostaa valmiina, ei riitä yksinkertaisesti aika kaikkeen. Siivoukseksi saa riittää ihan perussiivous, harvemmin kukaan niihin kaappeihin tai sohvan alusiin kurkkii.

Siskolla olisi yksinäinen joulu joten kutsuin hänet meille joulun viettoon, samalla kutsuin myös äiteen. Saas nähä joko äitee on leppynyt sen verran että tulee paikalle kun on kutsuttu, mikään kun ei hänen kohdallaan oo varmaa.

Töissä järjestimme pikkujoulut, ja ne olivat menestys. Meillä oli paljon ohjelmaa jossa laitettiin porukat sekaisin, näin ei syntynyt kuppikuntia vaan kaikki yhdessä. Tunnelma oli alusta asti loistava, ruoka oli todella hyvää eikä mitään joulusafkaa. Jälkkäri oli uskomattoman herkullista, täytyykin koettaa saada sen resepti. Kaikista peleistä ja ohjelmanumeroista huolimatta, minä lähdin kotiin jo klo 22.30, seuraavana aamuna kun en saa nukkua ni pakko päästä ajoissa nukkumaan.

Vaikka nuo pikkujoulut oli menestys ja saatiin todella paljon kiitosta, minulla jäi olo etten kuulu joukkoon. Kyllä muutaman paukun otin mutta humalaan en tullut, eikä se minulla estä hauskan pitoa. Ehkä siihen vaikuttaa se kun olen kuitenkin vain osa-aikainen ja muut tunteneet toisensa jo vuosia. Toisaalta minulla ei ole tapana kertoa omista asioista muille, sekin voi antaa sen vaikutelman etten tahdo olla muiden kanssa tekemisissä.

Minulla on tullut valtava luottamuspula muita ihmisiä kohtaan, enkä siksi kerro henkilökohtaisia asioita muille. Se luottamus meni kun lapsuuden ystävä petti sen. Eihän se muiden vika ole. Kerron vaan pintapuolisia asioita jotta en missään nimessä enään joudu käymään läpi sitä yksinäisyyttä ja tuskaa minkä silloin jouduin käymään yksin läpi. Enkä edes usko että olen koko asiaa vielä pystynyt käsittelemään. Tämä ystävä taas laittoi viestiä että pitäisi nähdä, enkä vieläkään siihen pysty vaikka asiasta on jo reilu pari uotta aikaa...

Oikein rentouttavaa joulun aikaa kaikille♥

tiistai, 12. joulukuu 2017

Turhautuneisuus

Toivoisin olevani se vahva ja itsenäinen nainen joka ei tarvitsisi toisia tekemään tai vakuuttelemaan omaa osaamistani. Totuus on kyllä ihan toinen, mä niin kaipaan olla se tyyppi jota toinen suojelis ja pitäis hyvänä. Ei aina jaksais itse pitää kaikista huolta ja silotella muiden polkuja. Oma polku tuntuu toisinaan niin karulta ja jyrkältä edetä.

En tiedä johtuuko tämä turhautuminen iästä ja yksinäisyydestä, vai olenko lukenut ihan liikaa hömppä romaneeja joissa melkein aina nainen ja mies kohtaa. Tulee väärinkäsityksiä ja erotaan, mutta jokin yllättävä tapahtuma saa parin taas yhteen. Lopulta eletään onnellisena jne...

Siitä on ihan liian kauan kun olen voinut olla heikko ja luottaa siihen että joku muu kannattelee hetken minua. Kaipaan älyttömästi syliä johon käpertyä piiloon maailmalta. Sitä tunnetta kun toinen kietoo kädet ympärille kuin suojellakseen kaikelta pahalta. Silittäen selästä ja luvaten että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Suudellen kasvoja poistaen sen pelon ja ahdistuksen mikä tunkee aika ajoin pintaan. Se tunne kun voit vain nukahtaa toisen syliin ja unohtaa kaiken muun.

Olen alkanut heräilemään öisin, enkä sen jälkeen oikein enään saa unesta kiinni. Toisaalta se on sitä kaipuuta läheisyydestä, toiselta se on seksuaalista turhautumista. Olen googletellut neljänkympin kriiseistä ja tehnyt havainnon että usein naiset juuri tässä iässä ovat seksuaalisesti aktiivisia, taitaa se sisäinen kello tikittää kun viimisiä hetkiä lasten saannille menossa. Ei, en oikeasti halua enään aloittaa vauvarumbaa, kaipaan vaan niin sitä toista aikuista jonka kanssa jakaa arki sekä antaa ja saada läheisyyttä. Jonkun jonka kanssa jakaa kaikki se hyvä miksei se huonokin, sen tylsän arjen jossa käydään kaupassa, pestään pyykkiä, siivotaan ja ihan kaikkea sitä tylsää mitä arki pitää sisällään. Sitten toisaalta jakaa ne pienet ilot mitä arjessa on, yhdessä ruokailut, halit ja katseet. Toisen muistaminen syntymäpäivinä ja muita pieniä piristyksiä arjessa...

Kaikkea tota taitaa vaan olla niissä hömppä romaaneissa, ehkä laitan ne kaappiin ja tyydyn toistaiseksi vain kompuroimaan tätä mun omaa karua polkua eteenpäin. Ehkä joku päivä mun polulta löytyy vehreyttä ja helppoja pätkiä kulkea, ehkä jossakin vaiheessa mun polkuni risteää jonkun toisen polun kanssa, niin että jatketaan samalla polulla kulkemista edes ystävinä♥

maanantai, 4. joulukuu 2017

Pitkästä aikaan

Oho, venyi tuo tauko täältä paaaaljon pidemmäksi mitä alkuun itsekseni ajattelin. Tarkoitus oli kesän ajan keskittyä ihan vain perheeseen ja parisuhteeseen. No tuli sitä perheeseen keskityttyä, mutta se parisuhde on mitä on.

Mitäs tässä syksyllä on sitten tapahtunut? Eipä oikeastaan yhtään mitään, vaikka vähän kaikkea pientä on ollutkin. Isäntä on entistä enemmän poissa, mikä ei ole yhtään huonompi asia. Ei mutta kävinhän minä muutaman tatuoinnin ottamassa ja niistä olen ylpeä. Vaikka tämä tatuointi episodi teki ison raon isännän ja minun väliin, koska hän ei saanut tatskaa. Ihmetteli mistä minulla rahaaa niihin ja millasia otin kun ei saanut sanoa niihin mielipidettään. Toiseksi äitee katkaisi välit minuun, kun en totellut häntä (nii ja edelleen olen inan vähän vajaa nelikymppinen).

Nuo ylläolevat välikohtaukset herätti minua, aloin vihdoin ymmärtää miksi minulle on niin järkyttävän tärkeää mitä muut ajattelee siitä mitä teen tai miltä näytän. MInulla on aina ollut joku joka vedellyt naruja minun puolesta ja joita minulla on ollut tarve miellyttää. Sattumalta silloin osui silmään myös tämä juttu iltasanomista https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005431990.html 

Viime viikolla isäntä alkoi kehuskella kuinka upeita naisia siellä ja siellä on, kuin yrittäen saada minut kateelliseksi hänen menoistaan ja hänen miehisyydestään samalla tuntien itseni huonoksi. Toisin kävi, ei minua enään kiinnosta tuollainen ihminen joka ihan tarkoituksella yrittää saada oman puolisonsa itsetunnon lytättyä. Vihdoin sain isännän sanomaan ääneen ettei hän enään ole kiinnostunut minusta tai edes halua minua. Tämä helpottaa minua kun en enään edes odota häneltä mitään, ei tarvitse pähkäillä jos kuitenkin...

Aurinko pilkottaa mukavasti pilven raosta, kuin muistuttaen että elämässä on paljon hyvää ja joita minäkin olen ansainnut.

Iloista itsenäisyyspäivän viikkoa♥